Miksi erikoiskasvit menestyvät siellä, missä klassiset kasvit epäonnistuvat
Perinteiset puutarhalajikkeet, kuten massajalostetut teehybridiruusut tai runsasta kastelua vaativat hortensiat, valittiin ensisijaisesti suurten, symmetristen kukkapäiden perusteella hemmotelluissa puistoissa. Pienissä nykyaikaisissa pihoissa, joissa tuuli pyörii epätasaisesti, tiiliseinät paahtavat tai tiheä kuiva varjo peittää, ne usein kärsivät härmästä, kirvatartunnoista ja palaneista juuripaakuista.
Erikoistuneet kasvitieteelliset erikoisuudet kehittyivät tuulen hioman kallionlaelle, vettyneille soille ja alppikivien halkeamiin. Ne eivät vain selviä epäsuotuisista oloista, vaan tarvitsevat niitä.
Sarracenia purpurea (purppurakannu)
Luonnollinen elinympäristö: Turvesoot, joissa ei ole liuennutta typpeä.
Käyttö pihalla: Alustat pidetään jatkuvasti täynnä sadevettä. Loukkuun jäävät kotikärpäset ja hyttyset, eikä kemiallisia lannoitteita tarvita. Selviää kovista alle nollan pakkasista menettämättä maanalaista juurakkoaan.
Aeonium tabuliforme (litteä ruusuke)
Luonnollinen elinympäristö: Pystysuorat tulivuorikalliot Kanarian saarilla.
Käyttö pihalla: Sopii pystysuoriin seinäraoihin ja matalille kivialtaille. Levymäinen lehtirakenne ohjaa rankkasateet sivuille, estää kruunun mätänemisen ja kerää ympäröivän sumun kosteuden.
Oenothera biennis (tavallinen iltakukka)
Luonnollinen elinympäristö: Häiriintyneet soramäet ja rannikon dyynit.
Käyttö pihalla: Kestää huonoa, emäksistä soraa. Avaa kirkkaan keltaiset kukkansa minuuteissa päivänvalon hiipuessa ja tarjoaa tärkeää energiapitoista mettä yöaktiivisille kiitäjille ja kovakuoriaisille.
Fysiologinen tosiasia
Monet epätavalliset mehikasvit käyttävät CAM-fotosynteesiä (Crassulacean-happometabolia). Ne pitävät ilmarakonsa tiukasti kiinni polttavan päivän aikana kosteuden säästämiseksi ja avaavat huokoset vain yöllä hiilidioksidin sitomiseksi. Tämän ansiosta ne ovat 500 % tehokkaampia veden käytössä kuin tavalliset kasvit.
